Lähtemisen vaikeus

Rudin ja Karrin kinttuihin saa vipinää, kun niille sanoo innostuneella äänenpainolla taikasanan ”ulos”! Kummatkin sähköistyvät ja lisäävät muutaman mielipiteen naukumalla.

"Tätä mä joka iltapäivä odotan"

”Mieli lepää ja maha kiittää”

Karri on yhtä innoissaan lähtemässä ulos kuin Rudikin, mutta silti se juoksee piiloon kun ulkoiluttaja hakee valjaat. Piiloksi kelpaa yleensä hiekkalaatikko, josta se tulee ulos viimeistään silloin kun ulkoiluttaja kolisuttelee ulko-oven kahvaa lähtöaikeiden merkiksi.

Innoissaan lähdössä ulos, mutta silti piilossa

Innoissaan lähdössä ulos, mutta silti piiloutuneena pahvilaatikkoon

Rudia ei valjaiden pukeminen haittaa, mutta Karri ei siitä pidä. Luulen että pukemiskammo johtuu siitä kun Karri oli pieni ja se joutui käyttämään muovikaulusta, koska kastraatio oli tavallista isompi leikkaus ja Karrilla oli tikit mahassa. Karri oli pentuna eläväinen pieni tasmanialainen, ja teetti työtä pitää tikit repeämättä ja puhtaana. Karri riehui entiseen malliin ja toipilasta joutui hillitsemään. Muovikauluksen kanssa sattui myös hiekkalaatikko-onnettomuuksia, jossa villikko oli vaihtanut väriään haisevampaan habitukseen.

"Minäkö rämäpää?"

”Minäkö rämäpää?”

Valjaiden pukeminen pään yli assisioituu siis pentuajan muovikauluriin. Voi olla että ulkoiluttajan köökkipsykologia on pielessä ja Karri vain haluaisi viipottaa vapaana ulkona. Mutta luulen että uloslähdön aikaan räsypojilla on päällimmäisenä innostus ja ulos asumaanjäämisen himo syttyy vasta ulkona ja viimeistään sisäänlähdön hetkellä.

Pieni piha, mutta silti niin paljon tutkittavaa!

Pieni piha, mutta silti niin paljon tutkittavaa!

 

Comments are closed.