Kissanäyttely

Kauniit ja rohkeat

Rudi ja Karri osallistuivat ensimmäistä kertaa kissanäyttelyyn 6.7.2013. Näyttelyn järjesti Kempeleen liikuntahallissa Pohjoinen Rotukissayhdistys POROK.

Ilmoittautuminen

Vuosittaiset rokotukset olivat Rudilla ja Karrilla jo kunnossa. Raivotauti, eli rabies-rokotusta, ei tarvittu. POROK:n näyttelyyn täytyi ilmoittautua nopeasti, koska paikkoja oli rajoitetusti. Tänä vuonna aloitimme valmistautumisen ajoissa, jotta kumpikin kissa pääsee näyttelyyn. Näyttelykutsun julkaisemispäivänä Kissaliiton ilmoittautumispaperit olivat jo valmiiksi täytettynä ja paperit ja maksukuitit pistettiin postiin seuraavana päivänä. Näyttelykutsu julkaistiin n. kaksi kuukautta ennen näyttelyä, mutta osallistumisen hyväksymispaperit tulivat reilu viikko ennen näyttelyä.

IMG_0713

Rudi tuomarin käsittelyssä

Näyttelyverhot

Näyttelyä varten täytyi elvyttää vanhoja taitoja ja ommella verhot näyttelyhäkkiin. Lue näyttelyverho-artikkeli tästä.

IMG_0746

Löytyyks sieltä Rudista järkee? No löytyyhän sieltä!

Pesu

Rudi ja Karri pestiin kaksi päivää ennen näyttelyä. Kuten kampaajalla käynnin jälkeen, hiukset asettuvat vasta pari päivää myöhemmin luonnollisemmaksi: on parempi antaa turkin asettua hieman ennen näyttelyä, eikä jättää näyttelypesua edelliseen iltaan.

Pesut olivat koko illan operaatio ja meitä jännitti etukäteen, saammeko puunattua räsynuket täydellisiksi!

IMG_0794

Karrin kesytystä huiskalla

Rasvanpoisto

Aloitimme turkin rasvanpoistolla. Karri oli pesu-urakan ensimmäinen uhri. Groomer’s Coop -rasvanpoistotahnaa hierottiin ihoon asti kissan rintaan, leukaan, kauluriin, selkään, pöksyihin ja häntään. Rasvanpoistajan annettiin vaikuttaa 20min. Laitoimme aluksi Karrin kuljetuskoppaan odottamaan vaikutusajan kulumista, mutta lepsuilimme ja annoimme Karrin lopuksi olla vapaana kylpyhuoneessa ja istuimme itse vahtiseurana.

Pesu

Shampoona käytimme Karrille ja Rudille Biogancen Long Coatia ja balsamina All Systems Super-Rich Protein Lotion Conditioneria. Karrille olisi ollut parempi käyttää valkoiselle turkille tarkoitettua shampoota, joka kirkastaisi turkin valkoisia osia.

Pesimme rasvanpoiston pois ja teimme kahdesti shampoopesun. Shampoo vaikutti n. 2min/pesukerta. Balsamin sekoitimme veteen, jonka sitten valelimme turkkiin. Balsami vaikutti vajaan 10min ja tämä viimeinen huuhtelukerta oli pisin. Karri oli loppua kohti rauhallisena paikallaan. Pesujen harjoittelu on toiminut. Sopivan lämpöinen vesi on myös tärkeää, jotta kissalle ei tule kylmä.

Karri tuomarin käsissä

Karri tuomarin käsissä

Föönaus ja muu huolto

Föönaus sujuu Karrin kanssa paremmin kuin Rudin kanssa. Rudin kanssa oikaisimme liikaa pentuna, emmekä aina käyttäneet pesun jälkeen fööniä, koska Rudi pelkäsi sen ääntä. Tosiasiassa on hyvä föönata kissa, niin sen ei tarvitse palellen saattaa pesu-urakkaa itse loppuun.

Puhdistimme myös silmät ja korvat (vanulapuilla ja -puikoilla) näyttelyä varten ja leikkasimme kynnet. Harjasimme näyttelyä edeltävänä iltana vasta kissat. Ei ole kuulemma hyvä harjailla kissaa liikaa ennen näyttelyä…

Näyttely

Näyttelypäivä alkoi eläinlääkärintarkastuksella aikaisin aamulla. Eläinlääkäri tarkisti kissojen yleisen kunnon ja rekisterikirjat, sekä luultavasti rokotuspaperit. Aamuhässäkkää ja jännitystä oli ilmassa.

Eläinlääkärintarkistuksesta menimme sisustamaan häkkiä. Näyttelyvihkosessa näkyi näyttelyyn ilmoittautuneet kissat kategorian ja arvostelevan tuomarin mukaan. Arvosteluaikatauluja ei annettu, joten vihkoa apua käyttäen täytyi pysyä itse kartalla, miten tuomarin jono etenee ja milloin oma vuoro koittaa. Rudilla ja Karrilla oli kummallakin sama tanskalainen tuomari. Se helpotti arvosteluaikojen tarkkailemista, koska arvosteluajat eivät voineet olla päällekkäin.

Rudi sai hymyjä

Rudi sai hymyjä

Näyttelypäivän eteneminen

Rudi sai ensimmäisellä arvostelukierroksella Premier -sertifikaatin (CAP) ja pääsi jatkoon! Kissat voivat kerätä sertifikaatteja, jolloin kolmen sertin jälkeen leikattu kissa valmistuu Premioriksi. Karri sai EX2, eli Excellent 2 -ruusukkeen.

Seuraava erä käytiin tuomarin paras -kilpailussa. Rudilla oli siellä kaksi vastustajaa. Kissat venytettiin etu- ja takajalkojen alta täyteen komeuteensa. Tuomari lähetti Rudin ensimmäisenä kotiin kasvamaan. Luulen, että osaksi pilasin itse myös Rudin mahdollisuuksia. Rudi oli tuomarin paras -kilpailussa jo stressaantunut väsyttävän aamun jälkeen ja oli käsissäni kuin jännittynyt kalkkuna: jalat tiukasti supussa mahan alla. Noh, olisin voinut yrittää enemmän venyttää armasta kalkkunaani, mutta siellä me oltiin kumpikin Rudin kanssa jännityksen kourissa ja saatiin menolippu kotiin!

Rudin ruusuke vasemmalla, Karrin oikealla

Rudin ruusuke vasemmalla, Karrin oikealla

Tuomarin paras -kierroksen jälkeen alkoivat paneelit. Paneelista oli mahdollista voittaa Best In Show (BIS) -palkinto. Rudin ja Karrin räsynukkekaveri Rusina valittiin tuomarin parhaaksi kissaksi, josta se sai ruusukkeen lisäksi mitalin, vau! Lisäksi Rusina pääsi kokeilemaan paneelia. Paneelissa kissan esittelevät yleisölle assistentit, eikä omistaja. Tämä luo lisäjännitystä loppupäivään.

Rusina tuomarin pöydällä

Rusina tuomarin pöydällä

Mitä opimme näyttelystä

Kissanäyttelypäivä oli hektinen ja touhukas! Rudi ja Karri olivat aamusta asti stressaantuneita, erityisesti Karri. Näyttelyhallissa oli paljon ihmisiä, kissoja, ääniä ja hajuja. Näyttelyhäkissä räsynuket olivat normaalin oloisia, mutta ulkopuolella eivät. Murina, sähinä ja miukuminen olivat tämän poppoon päivän teemana! Rudi ja Karri kyllä näyttivät uusia puolia itsestään.

Kävimme otattamassa näyttelyssä latvialaisen Tessan luona studiovalokuvat. Yhteisposeerauksessa Rudi ja Karri murisivat jo toisilleen! Kissanäyttelyssä muiden kissojen haju tarttuu kai kissojen turkkiin, jolloin stressaavan ja hajuntäyteisen päivän loppupuolella Rudin ja Karrin oli jo vaikeaa tunnistaa toisiaan.

Parasta olisi, että kissa tottuisi käymään näyttelyissä heti pennusta asti. Näyttelykokemuksen seurauksena meidän talouteen tulee uusia tuulia. Näyttelykäynnin myötä ymmärsimme, että meidän pitää totuttaa enemmän Rudia ja Karria vieraisiin ihmisiin. Jos ihmisiä käy kylässä, niin esim. ihan pyydämme heitä pitämään kissoja sylissä. Lisäksi yritämme totuttaa räsynukkeja enemmän poikkeaviin tilanteisiin, meteliin ja tottelevaisuuteen.

Kotiin tullessa pojat olivat niin rentoutuneen näköisiä, aivan kuin ne eivät olisi 12 tunnin näyttelyreissulla käyneetkään. Karri vietti suuren osan päivästä näyttelyhäkin hiekkalaatikossa rentoutuen. Sama meininki jatkui kotona.

Näyttelyhiekkalaatikko kotiin tullessa on Karrin uusi lempipaikka

Näyttelyhiekkalaatikko kotiintullessa: Karrin uusi lempipaikka

Tuomarin muistiinpanoissa näkyy molempien kissojen kohdalla teksti ”mamman poika”! Hupaisan ihanaa! …vaikka en kyllä täysin allekirjoita sitä. Karri on meidän kotitonttu ja allekirjoittaneen nöpönassu, mutta Rudi on enemmän talon miehen sylin perään. Luultavasti seuraava näyttely meidän osalta on vuoden päästä oleva POROK:n näyttely.

Tuomarin arvostelut: vasemmalla Rudin lomake, oikealla Karrin

Tuomarin arvostelut: vasemmalla Rudin lomake, oikealla Karrin

Millaisia näyttelykokemuksia teillä lukijat on? Mikä innoittaa käymään kissanäyttelyissä yhä uudestaan? Mikä on mielestänne haasteellista kissanäyttelyissä?

Comments are closed.